Pontocho

Viidensadan metrin kuja, joka kulkee pohjoisesta etelään Sanjon ja Shijon välillä korttelin päässä Kamo-joesta, ja paikoin tuskin kahden metrin levyinen. Se syntyi 1670-luvulla kun joen rantaa pengerrettiin ja uudelle maakaistaleelle rakennettiin. Erään teorian mukaan nimi tulee portugalin sanasta ponto, jäänteenä vuosisadalta jolloin portugalilaiset kauppiaat olivat Japanissa. Kukaan ei ole todistanut sitä eikä kukaan ole korvannut sitä paremmalla.

Pontocho on yksi Kioton viidestä geisha-kaupunginosasta. Lyhtyjen vaakuna on tylli. Pohjoispään Kaburenjo-teatteri esittää joka toukokuu Kamogawa Odorin, kaupunginosan tanssiesityksen. Geikot ja maikot kulkevat yhä tätä kujaa alkuillasta matkalla tapaamisiin, ja oikea käytös on siirtyä syrjään eikä valokuvata heitä. Useat teehuoneet ovat laittaneet asiasta kyltit, ja naapurissa Gionissa otettiin vuonna 2019 käyttöön sakot yksityiskujilla valokuvaamisesta, kun turistit olivat vuosia tukkineet ovensuita.

Touko-syyskuussa itäpuolen ravintolat asettavat esiin kawayuka-lavat, jotka ulottuvat joen ylle, ja siellä syöty illallinen on yksi niistä asioista jotka Kioto tekee eikä kukaan muu. Varaa etukäteen ja varaudu lisähintaan.

Hinnat kattavat koko asteikon. Täällä on kaiseki-taloja jotka eivät istuta ensikertalaista ilman esittelyä, ja seisomatiskejä joissa yakitori-vartaat maksavat muutaman sadan jenin. Monissa baareissa on pieni istumamaksu.

Kävele kuja pimeän tultua kun lyhdyt on sytytetty. Se ei maksa mitään.