Gion

Gion kasvoi Yasakan pyhäkön eteen pyhiinvaeltajia palvelevaksi kaupunginosaksi, ja 1700-luvulle tultaessa se oli Kioton suurin huvittelukortteli. Täällä toimii yhä kaksi hanamachia, Gion Kobu ja pienempi Gion Higashi, ja niissä ochaya-teehuoneet joihin geikot ja maikot kutsutaan illaksi. Nuo talot eivät ota vastaan sisään kävelijöitä. Tapana on ichigensan okotowari, ei ensikertalaisia ilman esittelyä, eikä kyse ole hinnasta.

Hanamikoji, Shijosta etelään kulkeva puujulkisivuinen katu, on se joka on jokaisessa postikortissa. Shirakawa kolmen minuutin päässä pohjoisessa on parempi: kanava pajujen reunustamana, matalia rakennuksia selkä vettä vasten ja kivisilta, joka on kaupungin kaunein kulma hämärissä.

Geishojen bongaamisesta. Useimmat päivänvalossa näkemäsi kimonoon pukeutuneet naiset ovat kävijöitä vuokraamosta. Oikeat maikot ilmestyvät kuuden maissa illalla, kävelevät ripeästi tapaamisiin ja ovat töissä. Kioto pystytti kylttejä ja otti sitten käyttöön 10 000 jenin sakon valokuvaamisesta Gionin yksityiskujilla, kun turistit olivat vuosia tukkineet ovensuita ja repineet hihoista. Ota opiksi äläkä kuvaa.

Itäpään Yasakan pyhäkkö on ilmainen ja auki koko yön, ja sen lyhdyin valaistu piha on hyvä paikka päättää ilta. Minamiza, sillan vieressä oleva kabuki-teatteri, on seissyt paikallaan vuodesta 1610 ja myy yhden näytöksen lippuja. Heinäkuussa koko kaupunki antautuu Gion Matsurille, festivaalille joka on jatkunut yli tuhat vuotta ja jonka vaunukulkue pysäyttää Kioton kokonaan.