Kyoto

Pääkaupunki 1 074 vuoden ajan, vuodesta 794 vuoteen 1868, ja syy siihen että niin paljon on säilynyt on epämukava: Kioto oli atomipommin kohdelistalla ja poistettiin siltä, joten laajamittaiset palopommitukset, jotka tasoittivat useimmat Japanin kaupungit, eivät koskaan tulleet tänne, vaikka pienempiä hyökkäyksiä osui kaupunkiin vuonna 1945. Se mitä kuljet läpi on suurelta osin ehjää.

Se ei ole museo. Kioto on toimiva 1,4 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on suuri opiskelijaväestö, teollisuutta johon kuuluvat Nintendo ja Kyocera, ja tavallisten katujen ruudukko kuuluisten paikkojen välissä. Ruudukko itsessään on täällä vanhinta: se laadittiin kiinalaisen mallin mukaan 700-luvulla ja on yhä luettavissa. Kadut kulkevat pohjoisesta etelään ja idästä länteen, ja numeroidut väylät tekevät suunnistamisesta helpompaa kuin missään muussa japanilaisessa kaupungissa.

Seitsemäntoista kohdetta kuuluu maailmanperintölistaukseen. Niiden näkeminen kolmessa päivässä tuottaa huonon matkan. Kaksi tai kolme paikkaa päivässä, valittuna yhdeltä kaupunginosalta kerrallaan, on ero Kiotossa vierailemisen ja Kiotossa jonottamisen välillä. Higashiyama idässä, Arashiyama lännessä, pohjoiset kukkulat Kinkaku-jin ja Ryoan-jin ympärillä, ja keskusta toreja ja ruokaa varten.

Ajoitus voittaa suunnittelun. Temppelit avautuvat kuuden ja kahdeksan välillä aamulla, ja ero kahdeksan ja kymmenen välillä on ero puutarhan ja väkijoukon välillä. Ruska marraskuun jälkipuoliskolla ja kirsikankukinta huhtikuun alussa ovat ne kaksi viikkoa jolloin kaupunki on täysimmillään.

Syö kaisekia jos budjetti antaa myöten, mutta myös obanzai-kotiruokaa, tofua Nanzen-jin seudulla ja kaikkea Nishikin torilla. Kioton murre on pehmeämpää ja hitaampaa kuin Osakan, ja paikalliset kertovat sinulle että erolla on merkitystä.