Byakugo-ji

Viimeinen osuus Byakugo-ji-temppeliin on Takabataken asuinalueelta nouseva kuja, ja sen jälkeen alkavat kiviportaat, joita on yli sata, jyrkkiä ja epätasaisia. Syyskuun lopulla ja lokakuun alussa pensasapilat kallistuvat polulle molemmilta puolilta ja kaventavat sitä, minkä vuoksi paikkaa kutsutaan hagi-temppeliksi. Nouse rauhassa. Käänny ylhäällä ympäri: temppeli on Takamado-vuoren alarinteellä, ja koko Naran allas avautuu alapuolelle, kaupunki edessä ja Länsi-Naran kukkulat sen takana. Minusta se on Naran itäpuolen paras näköala, ja se on 500 jenin ja puuskutuksen arvoinen.

Kukaan ei tiedä varmasti, miten temppeli sai alkunsa. Yhden perimätiedon mukaan tällä paikalla oli keisari Tenjin pojan, prinssi Shikin, huvila; toinen nimeää perustajaksi munkki Gonzon. Varmaa on, että Eison elvytti temppelin Kamakura-kaudella ja että eräs hänen oppilaistaan toi Kiinasta painetun buddhalaisen kaanonin, joten temppeliä kutsuttiin myös nimellä Issaikyo-ji. Tulipalot vuosina 1497, 1520 ja 1757 tuhosivat vanhat hallit, ja nykyinen päähalli on Edo-kauden alussa uudelleen rakennettu.

Patsaat säilyivät. Aarrehuoneessa niistä kahdeksan on luokiteltu tärkeiksi kulttuuriomaisuuksiksi, muun muassa pääpatsaana oleva Amida sekä synkkäilmeinen Kamakura-kautinen Enma, manalan kuningas, avustajineen. Saman ryhmän Taizan-o-patsaan teki Unkein pojanpoika Koen vuonna 1259. Enman muistoseremonia pidetään 16. tammikuuta.

Temppelialueella kasvaa viisivärinen kamelia, jonka kerrotaan olevan noin 400 vuotta vanha. Se on Naran prefektuurin luonnonmuistomerkki ja yksi Naran kolmesta kuuluisasta kameliasta. Sen kukat ovat punaisia, valkoisia ja vaaleanpunaisia, usein juovikkaita. Pysäköintipaikkaa ei ole, temppelillä ei ole omaa verkkosivustoa eikä englantia ole juuri lainkaan, ja portaat ovat raskaat huonopolvisille. Shin-Yakushi-ji-temppeliin on alle kilometri, joten useimmat käyvät molemmissa.