Naramachi

Nämä kadut seisovat sillä mikä ennen oli Gangojin temppelin aluetta. Temppeli oli 700-luvulla niin suuri että se kattoi suurimman osan tästä kaupunginosasta. Temppelin kutistuessa kauppiaat muuttivat tänne, ja Edo-kaudella Naramachi oli sakenpanijoiden, kangaskauppiaiden ja käsityöläisten kortteli. Säilyneet rakennukset ovat heidän talojaan.

Katso niiden muotoa. Machiya on kadun puolelta kapea ja jatkuu pitkälle taaksepäin, koska vero laskettiin julkisivun leveydestä. Sisällä käytävä kulkee kadulta takana olevaan pieneen puutarhaan, huoneet avautuvat siitä sivuille, ja keittiön yläpuolella on korkea tila savun poistumista varten. Naramachi Koshi-no-ie on kunnostettu esimerkki, sisäänpääsy on ilmainen, ja kymmenen minuuttia siellä auttaa ymmärtämään miten muu katu on koottu.

Räystäistä roikkuu pieniä punaisia kangasapinoita nipuissa. Ne ovat migawari-zaru eli sijaisapinoita, yksi kutakin talon asukasta kohti, ripustettuina ottamaan vastoinkäymiset heidän puolestaan. Kun ne kerran huomaa, niitä näkyy joka toisessa rakennuksessa.

Täällä ei ole yhtä nähtävyyttä. Ilo on kävelyssä: sakekauppa, veitsentekijä, kahvila kaksisataa vuotta vanhassa talossa ja mekaanisten lelujen museo joka on ilmainen ja parempi kuin miltä kuulostaa. Gangoji itse on keskellä, hiljaisena ja tuskin lainkaan vierailtuna.

Sarusawa-lammelta ja Kofuku-jistä on kymmenen minuuttia etelään, eivätkä väkijoukot seuraa perässä. Tule alkuillasta, kun kaurispuisto on tyhjentynyt ja ristikkojulkisivut valaistaan sisältä.