Tsuruhashi Korean Town

Sen haistaa ennen kuin näkee. Aseman alla ja ympärillä olevien ravintoloiden grillisavu ajautuu JR:n laiturille asti, mikä on Osakassa yleisesti tunnettu tosiasia ja oikea johdanto paikkaan.

Korealainen yhteisö juontaa täällä 1920-luvulle, jolloin niemimaalta tuli työntekijöitä kaivamaan Hiranon kanavaa ja töihin Itä-Osakan tehtaisiin, ja se kasvoi uudelleen vuoden 1945 jälkeen aseman viereisen mustan pörssin ympärille. Ikunon kaupunginosassa on yhä Japanin suurin korealaisväestön keskittymä. Heti lippuporttien ulkopuolella olevat katetut kauppakujat ovat vanhaa osaa: tiivis kujien ruudukko, jossa myydään kimchiä kilottain kymmenenä eri versiona, kuivattua merenelävää, chilitahnaa, banchania muovirasioissa, hanbok-asuja ja korealaista kosmetiikkaa. Osa käytävistä on tuskin kahden ihmisen levyisiä.

Syö yakinikua tai horumonia. Sisäelinleikkeet ovat paikallinen erikoisuus, ja hinta-laatusuhde nolaa suurimman osan Tokiosta. Monet ravintoloista ovat pieniä, perheen pyörittämiä, vuosikymmeniä vanhoja ja välinpitämättömiä sisustuksen suhteen. Chijimiä kojusta, kylmää naengmyeonia kesällä, ja moni paikka pitää yhä käteisestä.

Kymmenen minuutin kävelyn päässä etelässä Miyukidori on tarinan toinen puolisko. Tuosta pätkästä tuli K-popin ja korealaisen kosmetiikan katu, ja se vetää viikonloppuisin tuhansia teinejä, niin paljon että kaupunki on joutunut ohjaamaan väkijoukkoja. Hotteok-jonoja, valokuvakoppeja, oheistuotteita. Vanhemmilla asukkailla on siitä kahtalaisia tuntemuksia.

Tule nälkäisenä, tule arkipäivänä jos voit, ja ota käteistä mukaan.