Osaka

Japanin kauppiaskaupunki. Kiotossa oli hovi ja Edossa hallitus; Osakassa oli riisipörssi, varastot ja raha, ja siitä kasvanut kulttuuri on yhä ilmeisin asia paikassa. Vanha tervehdys täällä ei ollut mitä kuuluu vaan teetkö rahaa, ja paikallista suhtautumista syömiseen kuvaava sana kuidaore tarkoittaa itsensä tuhoamista ruualla.

Osakan linna on historiallinen ankkuri. Hideyoshi rakensi sen vuonna 1583, Tokugawa tuhosi sen vuonna 1615 ja se paloi uudelleen vuonna 1868. Näkemäsi päätorni pystytettiin vuonna 1931, yhtenä Japanin varhaisimmista betonirekonstruktioista, ja se on nykyään itsessään suojeltu kulttuurikohde. Ympäröivä puisto on kaupungin paras ilmainen tila.

Loput ovat kaupunginosia. Dotonbori neonvaloineen ja Glicon kylttineen, Shinsekai kushikatsuineen ja retrotorneineen, Umeda pilvenpiirtäjineen ja tavarataloineen, Amerikamura teineineen, Tenjinbashisuji kahden ja puolen kilometrin kauppakujineen.

Syö. Takoyakia katuluukusta, okonomiyakia paistettuna tiskillä edessäsi, kushikatsua yhden kastamisen säännöllä, kitsune udonia joka keksittiin täällä. Kaupunki on halvempi kuin Tokio ja kaikessa vähemmän muodollinen.

Kaksi paikallista yksityiskohtaa. Osakalaiset seisovat liukuportaiden oikealla puolella kuten suurin osa Kansaita, toisin kuin muu Japani, ja tavan kerrotaan alkaneen vuoden 1970 maailmannäyttelystä. Ja murre on koomikon työkalu: Osakasta tulee suurin osa maan manzai-koomikkopareista, ja täällä sinulle kerrotaan ettei tokiolainen huumori oikeastaan laske.

Kioto, Nara ja Kobe ovat kukin tunnin junamatkan päässä.