Sakurajima

Aktiivinen tulivuori neljän kilometrin päässä lahden yli 600 000 asukkaan kaupungista, purkautuen useita satoja kertoja vuodessa. Useimmat purkaukset ovat pieniä, tuhkapilvi ja jyrinä, mutta tuhka laskeutuu Kagoshimaan aina kun tuuli on väärä, ja kaupunki on varautunut siihen: keltaisia keräyspusseja kadunkulmissa, tuhkaennuste sääraportissa, ja ihmisiä jotka pitävät sateenvarjoa autossa syistä joilla ei ole mitään tekemistä sateen kanssa.

Vuoteen 1914 asti se oli saari. Tuon vuoden Taisho-purkaus vuodatti niin paljon laavaa että se sulki salmen itäpuolelta ja liitti sen pysyvästi Osumin niemimaahan, ja liitoskohdan yli voi ajaa. Kurokamissa kolmimetrinen pyhäkön torii on hautautunut poikkipuuhun asti tuon purkauksen tuhkaan; kylä kaivoi yläosan esiin ja jätti loput merkiksi.

Sitä ei voi kiivetä. Huippua ympäröi kahden kilometrin kieltoalue ja tie loppuu hyvissä ajoin ennen sitä. Sen sijaan sen voi kiertää: Yunohiran näköalapaikka 373 metrissä on korkein kävijöille avoin kohta ja katsoo suoraan kraattereihin, Arimuran laavanäköalapaikka sijaitsee vuoden 1946 laavavirralla, ja vierailukeskuksella on ilmaisia jalkakylpyjä ja laavapolku.

Vulkaaninen maaperä kasvattaa kaksi paikallista kummallisuutta: retikoita jotka yltävät 30 kiloon ja mandariineja jotka ovat golfpallon kokoisia.

Lautta Kagoshimasta vie viisitoista minuuttia, maksaa muutaman satasen ja kulkee vuorokauden ympäri. Saaren teiden varsilla on betonisia suojia, ja niitä kannattaa katsoa toisenkin kerran: täällä asutaan, ja vuori otetaan vakavasti.