Sagano Bamboo Grove

Kuuluisa osuus on lyhyempi kuin valokuvista päättelisi. Ehkä 200 metriä polkua Tenryu-jin takaosan ja Okochi Sanson portin välillä on molemmin puolin niin korkeaa bambua että se sulkeutuu pään yläpuolella, ja juuri sitä pätkää kaikki tulevat katsomaan. Loppu kävelystä on miellyttävää ja tavanomaista.

Bambu on moso eli jättiläisbambu, ja huhti-toukokuussa se kasvaa jopa noin metrin vuorokaudessa. Korret narisevat ja kolisevat toisiaan vasten tuulessa, ja ympäristöministeriö otti äänen vuonna 1996 listalleen Japanin sadasta äänimaisemasta. Keskellä päivää sitä ei kuule, koska paikalla on samaan aikaan useita tuhansia muitakin.

Sisäänpääsy on maksuton, porttia ei ole eikä sulkemisaikaa, ja siihen koko taktiikka perustuu. Ole paikalla ennen seitsemää aamulla, niin polku on lähes tyhjä, valo tulee sivusta ja äänen kuulee. Yhdeksään mennessä riksat ovat liikkeellä ja polku on hitaasti etenevä jono ihmisiä jotka valokuvaavat toisiaan. Myöhäisilta toimii myös: polkua ei ole valaistu mutta se on kuljettavissa, ja se tyhjenee kokonaan.

Pyyntö, joka Japanissa otetaan vakavasti ja muualla usein ei: älä kaiverra korsiin. Töhryt ovat vahingoittaneet suurta osaa aidatuista osuuksista, ja viillot jäävät kasvin loppuiäksi.

Nonomiyan pyhäkkö on eteläpäässä, pieni ja sammaleinen, ja se esiintyy Genjin tarinassa paikkana jossa Rokujon rouvan tytär puhdistautui. Pohjoispäässä Okochi Sanso maksaa 1 000 jeniä matcha mukaan lukien, ja rinnepuutarhasta avautuu näkymä Kiotoon, jollaista bambumetsästä ei saa.