Ryoan-ji

Viisitoista kiveä viidessä ryhmässä, aseteltuna haravoituun valkoiseen soraan noin kahdenkymmenenviiden ja kymmenen metrin suorakaiteeseen. Siinä on koko puutarha. Kukaan ei tiedä kuka sen teki tai milloin tarkalleen, vaikka 1500-luvun puoliväli on tavallisin arvaus, eikä kukaan tiedä mitä sen on tarkoitus esittää. Saaria meressä, naarastiikeriä kuljettamassa poikasiaan joen yli, sydämen merkkiä, tai ei mitään. Temppeli itse kieltäytyy ratkaisemasta kysymystä.

Usein toistettu yksityiskohta on, että kuistin miltä tahansa kohdalta katsottuna yksi kivi jää aina piiloon. Se pitää paikkansa istuvan katseen korkeudelta katselutasanteella, ja lakkaa pitämästä paikkaansa jos nousee seisomaan jonkin päälle. Oliko se tarkoitus, on toinen avoin kysymys.

Muuri on tärkeämpi kuin kävijät odottavat. Se on öljyssä keitettyä savea, ja öljy on vuosisatojen kuluessa tihkunut läpi ruskeiksi ja okranvärisiksi läiskiksi, jotka muuttuvat sään mukana. Matala ja vaatimaton ensi silmäyksellä, mutta se pysäyttää katseen niin että sora hahmottuu kokonaisuutena.

Loput temppelistä on helpompi pitää ja paljon tyhjempi. Salin alapuolella oleva Kyoyochi-lampi on kolme vuosisataa puutarhaa vanhempi, jäänne Fujiwara-suvun kartanosta, ja sen kiertäminen vie parikymmentä minuuttia mandariinisorsien ja marraskuussa vaahteroiden seurassa. Salin takana kivinen vesiallas kantaa neljää merkkiä, jotka neliömäisen aukon ympärille aseteltuina luetaan: minä yksin tiedän riittävän.

Käytännön asioita. Sisäänpääsy maksaa noin 600 jeniä. Kuistille mahtuu mukavasti ehkä neljäkymmentä ihmistä ja sinne saapuu useita satoja kerralla bussien tullessa, joten puutarha on parhaimmillaan heti avautuessaan, mikä on suurimman osan vuodesta kello kahdeksan. Kaksikymmentä minuuttia istumista on koko pointti. Viisi minuuttia ja valokuva tuntuu pettymykseltä.