Ginkaku-ji

Ashikaga Yoshimasa rakennutti tämän eläkehuvilakseen vuonna 1482, kun pääkaupunki savusi vielä Oninin sodan jäljiltä. Sodan hän oli suurelta osin sivuuttanut estetiikan hyväksi. Se on tavallinen syytös häntä vastaan shogunina ja samalla syy siihen miksi hän on tärkeä mesenaattina: teeseremonia, kukkien asettelu, noh-teatteri ja shoin-arkkitehtuuri saivat tunnistettavan muotonsa tämän huvilan piirissä. Hänen kuolemansa jälkeen siitä tuli zen-temppeli, viralliselta nimeltään Jisho-ji.

Hopeapaviljonki ei ole koskaan ollut hopeinen. Vuoden 2007 tutkimuksessa ei löytynyt merkkejä lehtihopeasta, ja suunnitelma, jos sellainen oli, kuoli rahojen mukana. Jäljellä on kaksikerroksinen lakattu puurakennus lammen yllä, sään tummentama, ja se näyttää siltä paremmalta. Yoshimasan toinen säilynyt rakennus Togudo sisältää neljän ja puolen tatamin huoneen nimeltä Dojinsai, jota pidetään yleisesti kaikkien japanilaisten teehuoneiden esi-isänä.

Paviljongin edessä on Ginshadan, valkoisesta hiekasta harjuiksi haravoitu meri, ja sen vieressä Kogetsudai, noin 180 senttimetriä korkea katkaistu hiekkakartio. Kukaan ei tiedä varmasti mitä kartio tarkoittaa. Kuunkatseluselitys on suosittu ja luultavasti myöhempää perua.

Reitti on yksisuuntainen ja vie noin neljäkymmentä minuuttia. Se nousee rinteen sammalpuutarhan halki, antaa näkymän takaisin Kioton kattojen yli ja päättyy uloskäynnille. Sisäänpääsy maksaa 500 jeniä. Polku on kapea ja temppeli on jokaisen bussikierroksen ohjelmassa, joten kymmenen ja kolmen välillä täällä laahustetaan jonossa. Heti aamulla paikka on aivan toinen. Filosofin polku alkaa portilta ja kulkee kaksi kilometriä etelään kanavan vartta Nanzen-jille, mikä on luonteva jatko.