Meiji-pyhäkkö

Metsä on nuorempi kuin miltä näyttää. Kun keisari Meiji kuoli vuonna 1912 ja keisarinna Shoken kaksi vuotta myöhemmin, Tokio varasi Yoyogin soisen maa-alueen pyhäkölle ja istutti sinne noin 120 000 puuta, joita oli noin 365 lajia. Kaikki olivat lahjoituksia eri puolilta Japania ja japanilaisyhteisöiltä ulkomailta. Metsänhoitajat suunnittelivat kokonaisuuden 150 vuotta eteenpäin, ja lopputulos ehti maaliin etuajassa. Seitsemänkymmentä hehtaaria ikivihreää metsää erottaa nyt Harajukun Shinjukusta, ja liikenteen melu katoaa noin puolessa minuutissa ensimmäisen torii-portin jälkeen.

Tuo portti on noin kaksitoista metriä korkea ja tehty sypressistä, joka kasvoi taiwanilaisella vuorella noin 1 500 vuotta. Nykyinen portti pystytettiin vuonna 1975 sen jälkeen, kun salama tuhosi vuoden 1920 alkuperäisen. Soraa oleva kulkuväylä vie kävellen noin kymmenen minuuttia, ja se rapisee jalkojen alla tarkoituksella. Matkan varrella panimoiden lahjoittamien saketynnyreiden rivistö on vastapäätä burgundilaisia viinitynnyreitä, mikä muistuttaa siitä kuinka innokkaasti keisari Meiji omaksui länsimaisia tapoja.

Itse pyhäkkörakennukset ovat vaatimattomia. Ne rakennettiin uudelleen vuonna 1958 vuoden 1945 pommitusten jälkeen, ja Nikkosta tai Kiotosta saapuva kultakoristeita odottava kävijä pettyy. Tärkeintä on kulkuväylä, ei arkkitehtuuri. Päärakennuksen luona roikkuu ema-puutauluja kymmenillä kielillä, ja täällä myytävät omikujit eivät ole ennustuksia vaan keisariparin kirjoittamia runoja, joiden kääntöpuolella on englanninkielinen käännös. Shintolaisia häitä kulkee sisäpihan halki useimpina viikonloppuina, morsian punaisen paperivarjon alla, ja kaikki pysähtyvät katsomaan.

Pyhäkköalueelle on vapaa pääsy. Sisäpuutarha maksaa 500 jeniä ja on rahansa arvoinen kesäkuun puolivälissä, kun noin 150 kurjenmiekkalajiketta kukkii penkeissä, jotka keisari Meiji suunnitteli vaimolleen. Puutarhan perällä sijaitsevalle Kiyomasan kaivolle jonottavat ne, jotka ovat lukeneet sen olevan voimapaikka. Hatsumode tuo tänne yli kolme miljoonaa kävijää tammikuun kolmena ensimmäisenä päivänä, enemmän kuin minnekään muualle Japanissa, ja jono torii-portilta voi kestää yli kaksi tuntia. Portit avataan auringonnousun ja suljetaan auringonlaskun aikaan, joten aukioloajat vaihtuvat kuukausittain. Aikaisin saapuva saa soratien itselleen.