Koyasan Okunoin

Kävely alkaa Ichinohashin sillalta, ja tapana on kumartaa ennen sen ylittämistä, sillä astut alueelle jota shingon-buddhalaiset pitävät elävän miehen asuinsijana. Kobo Daishin, joka perusti koulukunnan ja asettui Koya-vuorelle vuonna 816, ei katsota kuolleen vuonna 835. Hän vaipui ikuiseen mietiskelyyn, ja munkit ovat kantaneet hänelle kaksi ateriaa päivässä siitä lähtien.

Kaksi kilometriä polkua vie perille kuusisataa vuotta kasvaneiden setrien alitse, ohi yli 200 000 haudan ja muistopagodin. Tämä on Japanin suurin hautausmaa ja ylivoimaisesti omalaatuisin. Sotapäälliköt, jotka viettivät elämänsä toisiaan tappaen, lepäävät metrien päässä toisistaan: Oda Nobunaga, Takeda Shingen, Uesugi Kenshin, Shimazun suku. Sammal peittää suurimman osan. Kauempana yritysten osasto muuttuu erikoiseksi: siellä on raketin ja kahvikupin muotoisia muistomerkkejä sekä tuholaismyrkkyvalmistajan pystyttämä muistomerkki tappamilleen termiiteille.

Polun päässä on Torodo eli lyhtysali, jossa palaa yli 10 000 lyhtyä ja jonka kahden lyhdyn sanotaan palaneen sammumatta 1000-luvulta asti. Sen takana, Gobyobashin sillan toisella puolen, on itse mausoleumi. Valokuvaaminen loppuu tuohon siltaan, ja sääntöä noudatetaan tiukasti.

Mene aamunkoitteessa tai pimeän tultua. Yöllä polkua valaisevat kivilyhdyt eikä siellä ole juuri ketään, ja joidenkin temppelimajoitusten munkit järjestävät opastettuja yökävelyjä. Yöpyminen shukubossa, nukkuminen tatamilla ja shojin ryori -aterian syöminen ilman lihaa, kalaa, sipulia ja valkosipulia on tapa, jolla Koyasan koetaan kunnolla. Jos kahden kilometrin kävely ei onnistu, bussit ajavat Okunoin-mae -pysäkille, josta on kymmenen minuuttia Torodolle ja josta jää parhaat osuudet väliin.