Hozenji Yokocho

Kaksi kivetettyä kujaa, kumpikin noin kahdeksankymmentä metriä pitkä ja juuri niin leveä että ihmiset mahtuvat ohittamaan toisensa kylkiä myöten, kulkevat Dotonborin melun takana. Niihin on ahdettu noin kuusikymmentä ravintolaa matalissa puurakennuksissa lyhtyineen, ja pääkadulta sisään astuminen puolittaa äänenvoimakkuuden.

Keskellä on Hozenji, pieni temppeli jonka Fudo Myoo -patsas on kauttaaltaan vihreä. Kävijät kaatavat sen päälle vettä rukoillessaan, ja sitä on tehty niin kauan että sammal on peittänyt jokaisen pinnan, kasvot mukaan lukien. Jäljellä on vain hahmon ääriviiva. Tavalla on nimi, mizukake, ja siihen osallistuminen vie kymmenen sekuntia.

Kuja paloi kahdesti, vuosina 2002 ja 2003, ja se rakennettiin uudelleen osakalaisten yritysten ja esiintyjien lahjoituksilla, sillä he eivät halunneet menettää sitä. Kivet ladottiin uudelleen, ja jälleenrakennetut julkisivut noudattavat vanhoja tarkoituksella.

Kulmassa sijaitseva Meoto Zenzai tarjoilee makeaa papukeittoa kahdessa pienessä kulhossa yhden sijaan. Taustalla on pariskuntien yhdessä pysymistä koskeva taikausko, jonka vuoden 1940 romaani teki kuuluisaksi. Muuten kirjo on laaja: kappo-tiskejä joilla illallinen nousee viisinumeroiseksi, kushikatsu-paikkoja ja okonomiyakia ilman englanninkielistä ruokalistaa.

Mene pimeän tultua, kun lyhdyt on sytytetty ja kivi on märkä. Ja kävele varovasti: nuo kivet ovat liukkaita sateella, mikä on ainoa valitus jonka kaikki esittävät.

Glicon kyltiltä on minuutti, eivätkä useimmat Ebisubashin ylittävät huomaa sisäänkäyntiä koskaan.