Echigo-Tsumarin taidekenttä

Seitsemänsataakuusikymmentä neliökilometriä riisiterasseja, metsää ja tyhjeneviä kyliä Niigatan vuorilla, ja niiden ylle levitettynä yli 200 pysyvää taideteosta. Se on pinta-alaltaan maailman suurin taidekenttä, ja koko on koko juju: teosten välillä ajetaan, ja ajaminen maiseman halki on osa näyttelyä.

Fram Kitagawa käynnisti triennaalin vuonna 2000 perustelulla joka ei ensisijaisesti koskenut taidetta. Tämä on lumen maata, joka on menettänyt nuoria vuosikymmeniä, kouluja on suljettu ja taloja jäänyt tyhjilleen. Taiteen sijoittaminen juuri noihin rakennuksiin ja taiteilijoiden pyytäminen työskentelemään yhä siellä asuvien kanssa esitettiin tapana antaa kylille syy tulla vierailluiksi. Se on toiminut niin hyvin että malli on kopioitu ympäri Japania, Setouchi mukaan lukien.

Nähtävät teokset: Kiyotsun rotkon tunneli, jonka perällä peilimäinen vesiallas heijastaa kallioseinät täydelliseksi ympyräksi ja joka on nyt Niigatan valokuvatuin kohde; Christian Boltanskin installaatio suljetussa koulussa, rakennettuna sydämenlyöntien äänestä ja lähteneiden lasten muistosta; James Turrellin Valon talo, vierasmaja liukuvine kattoineen jonka voi varata ja jossa voi nukkua; Kusama Yayoin kukat riisipellossa; ja Matsudai Nohbutai, pilareiden varassa seisova rakennus terassien keskellä.

Käytännössä. Auto on välttämätön; busseja on, mutta ne vievät koko päivän. Monet teokset ovat ulkona ja suljettuina tai lumen alla joulukuusta huhtikuuhun, jolloin täällä sataa kahdesta neljään metriä lunta. Triennaali järjestetään joka kolmas vuosi, viimeksi 2024, mutta pysyvät teokset ovat auki kesällä ja syksyllä siitä riippumatta.