Misumin länsisatama

Misumin länsisataman kivilaituri kulkee 756 metrin matkan kapean salmen rantaa Uton niemimaan kärjessä, ja sen hakatut kivilohkareet ovat yhä samoin paikoin kuin Amakusan kivenhakkaajat ne 1880-luvulla latoivat. Kumamoton prefektuuri halusi kauppasataman, ja hallituksen hollantilainen vesirakennusinsinööri Rouwenhorst Mulder tutki rannikon ja laati suunnitelman. Työt alkoivat vuonna 1884, ja satama avattiin 15. elokuuta 1887; aikansa sanomalehtien mukaan juhlia varten ulapalle ankkuroitui 18 höyrylaivaa. Satamaa pidetään yhtenä Meiji-kauden kolmesta suuresta satamarakennushankkeesta, ja Miiken hiiltä laivattiin täältä ulkomaille, kunnes Miiken satama avattiin Omutassa.

Menestys ei kestänyt. Salmen virtaukset ja tuulet tekivät kiinnittymisestä odotettua vaikeampaa, ja kun rautatie tuli vuonna 1899, sen pääteasema rakennettiin noin 2 kilometriä itään Misumin itäsatamaan, jossa kaupungin asema ja lautat nykyään ovat. Kauppa siirtyi sinne, ja siksi länsisatama säilyi lähes muuttumattomana. Se on yksi heinäkuussa 2015 maailmanperintöluetteloon merkityn Japanin Meiji-kauden teollisen vallankumouksen kohteen 23 osasta.

Kävele ensin laituri ja sitten sen takana oleva katu. Entisen Uton piirikunnan viraston puinen julkisivu on rapattu näyttämään kiveltä. Vuonna 1918 rakennetussa Ryujokan-hallissa on näyttely, pääsymaksu 200 jeniä, ja se on suljettu tiistaisin. Valkoinen kaksikerroksinen Urashimaya on vuonna 1993 vanhojen valokuvien pohjalta jälleenrakennettu versio täällä noin vuonna 1887 toimineesta hotellista; Lafcadio Hearn pysähtyi majataloon heinäkuussa 1893 Nagasakista palatessaan ja kirjoitti siitä teoksessaan The Dream of a Summer Day. Osa alakerrasta on kahvila. Lounasta saa vanhassa laivausvarastossa, Nishiko Meijikanissa. Kaiken näkee tunnissa. Arkisin paikka on hiljainen, ja salmen maisemat tekevät suuren osan työstä. Jos olet matkalla Amakusan saarille, tänne on helppo pysähtyä matkan varrella.