Kitano Ijinkan

Kun Kobe avattiin ulkomaankaupalle vuonna 1868, kauppiaat ja diplomaatit rakensivat talonsa sataman yläpuoliselle rinteelle, jossa tuuli kulki paremmin ja maa oli halpaa. Niitä nousi noin 200. Noin 20 on säilynyt ja avoinna vierailijoille, ja kaupunginosa kokonaisuutena säilyttää 1800-luvun ulkomaalaislähiön muodon japanilaiselle rinteelle pudotettuna.

Tuuliviirin talo on se joka on postikorteissa: saksalaista tiiltä vuodelta 1909, kukkoviiri tornissa, ja Kitanon ainoa jäljellä oleva tämän tyyppinen tiilitalo. Se on tärkeä kulttuuriomaisuus. Naapurissa Moegin talo oli Yhdysvaltain konsulin, maalattuna minttuvihreäksi, ja sen kuistilta näkyy satamaan.

Rehellisyyden nimissä. Jokainen talo perii oman pääsymaksunsa, noin 750 - 1 050 jeniä, ja yhdistelmälippuja on olemassa koska kaikkien kiertäminen erikseen käy nopeasti kalliiksi. Ne ovat myös epätasaisia: muutama on huolellisesti kunnostettu, toiset ovat ohuita teemakohteita vahanukkeineen. Kaksi tai kolme taloa on oikea määrä, ja kävely niiden välillä on muutenkin puolet ilosta.

Kadut ovat jyrkkiä, paikoin mukulakivisiä, ja täynnä kahviloita entisissä asuintaloissa, mukaan lukien Starbucks vuoden 1907 rakennuksessa, jossa istut jonkun entisessä salissa. Ylhäällä Kitano Tenmangun pyhäköltä avautuu näkymä alas kattojen yli merelle.

Sannomiyalta on viidentoista minuutin kävely ylämäkeen, ja mäki on jyrkempi kuin kartalta näyttää.