Ameyoko

Viisisataa metriä toria puristettuna Yamanote-linjan viaduktin viereen ja alle Uenon ja Okachimachin väliin, ja siinä noin 400 liikettä. Se alkoi mustana pörssinä raunioissa vuoden 1945 jälkeen. Nimestä kiistellään: ameya yokocho eli makeiskauppiaiden kuja, koska karkit olivat yksi harvoista saatavilla olevista tavaroista, tai lyhenne sanasta American, koska loput tuli Yhdysvaltain huoltoketjusta. Molempia tarinoita kerrotaan paikallisesti eikä kumpikaan ole voittanut.

Tämä on yksi hyvin harvoista paikoista Tokiossa, joissa myyjät huutavat sinulle ja joissa tinkiminen on odotettua eikä epäkohteliasta. Kalakauppiaat paloittelevat tonnikalaa, suklaata myydään kassikaupalla, ja loput täyttävät kuivatut tuotteet, lenkkarit, kosmetiikka, kellot ja armeijan ylijäämätavara. Joulukuun loppu on se viikko jolloin se kannattaa nähdä: koko maa katsoo uutiskuvaa väkijoukoista ostamassa rapua ja sillinmätiä uudeksi vuodeksi, ja huudon määrä kaksinkertaistuu.

Mene alas Ameyoko Center -rakennuksen kellariin. Se on tiivis aasialainen ruokakauppa: kokonaisia pakastekaloja, durianeja, mausteita sekä thaimaalaisia, kiinalaisia ja afrikkalaisia raaka-aineita joita japanilaisesta marketista ei löydy, ja tuoksu joka ei muistuta yläpuolista katua lainkaan.

Päiväjuominen on toinen vetonaula. Raiteiden alla olevat seisomabaarit kaatavat myöhäisaamusta alkaen, merenelävätiskit tarjoilevat ostereita ja sashimia oluen kanssa yhdeltätoista aamulla, eikä kukaan pidä sitä minään.

Vilkkainta on kahdentoista ja kuuden välillä. Kojuille käteistä. Uenon puisto ja museot ovat viiden minuutin päässä pohjoisessa jos tarvitset jälkeenpäin hiljaisen tunnin.