21. vuosisadan nykytaiteen museo

Lasiympyrä, halkaisijaltaan 112,5 metriä, keskellä Kanazawaa koulun vieressä, neljä sisäänkäyntiä eikä etu- tai takapuolta. SANAA suunnitteli sen ja voitti siitä Kultaisen leijonan Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa vuonna 2004, ja rakennus teki sen mitä sen oli tarkoitus tehdä: se muutti kultalehdestä ja feodaalisesta puutarhasta tunnetun kaupungin paikaksi jonne mennään nykytaiteen vuoksi.

Pohjaratkaisu on tarkoituksellinen. Galleriat ovat eri korkuisia laatikoita pudotettuna lasirenkaan sisään, ja niiden väliset käytävät ovat vapaasti kuljettavissa. Museon läpi voi oikaista matkalla muualle, istua nurmikolla, käyttää kirjastoa eikä ostaa lippua koskaan. Kävijöitä on noin 2,5 miljoonaa vuodessa, mikä 460 000 asukkaan kaupungille on huomattava luku.

Leandro Erlichin uima-allas on teos jonka kaikki tuntevat: ylhäältä näet ihmisiä seisomassa veden alla täysissä vaatteissa, ja alhaalta olet itse se jota katsotaan. Alapuolelta katsominen vaatii maksullisen aikaan sidotun lipun, ja ne myydään viikonloppuisin loppuun aikaisin.

Kaksi muuta pysyvää teosta kannattaa ottaa suunnitelmaan. James Turrellin Blue Planet Sky on neliömäinen huone, jonka kattoon on leikattu neliömäinen aukko avoinna oikealle säälle; istu siinä kaksikymmentä minuuttia, niin taivas vaihtaa väriä tavoilla joita et ollut aiemmin huomannut. Ulkona nurmikolla Klangfeld Nr. 3 on sarja yhdistettyjä putkia joihin lapset huutavat.

Suljettu maanantaisin. Kenrokuen ja Kanazawan linna ovat viiden minuutin kävelyn päässä, ja puutarha aamulla ja museo iltapäivällä on kanazawalainen vakiopäivä.