Zaon kettukylä

Aidattu rinne Miyagin vuorilla, jolla elää yli sata kettua kuudesta lajista, ja jonne kävellään sisään. Sinun ja niiden välissä ei ole lasia eikä häkkiä. Siinä on vetovoima ja samalla se asia joka on otettava vakavasti.

Nämä eivät ole kesyjä eläimiä. Ne ovat tottuneet ihmisiin, mikä ei ole sama asia, ja ne lähestyvät, sivuuttavat sinut, nukkuvat polulla, tappelevat keskenään ja toisinaan purevat. Henkilökunta pitää sisäänkäynnillä perehdytyksen ja säännöt ovat yksinkertaiset: älä kyykisty, älä ojenna käsiäsi, pidä laukut kiinni ja hihnat pois olkapäältä, äläkä kanna ruokaa mukanasi. Ketun korkeudella roikkuvat irtoesineet viedään.

Ruokinta tapahtuu korotetulta tasanteelta portilta ostetuilla nappuloilla, jotka heitetään alas eläimille. Maan tasalla ruokkimaan yrittäminen on se tapa jolla ihmiset loukkaantuvat. Erillisessä aitauksessa saa lisämaksusta pidellä kettua hetken henkilökunnan käsitellessä eläintä.

Talvi on sesonki. Joulukuusta helmikuuhun turkit ovat paksut ja ketut kuvauksellisimmillaan lunta vasten; sydänkesällä ne ovat karvanvaihdossa, veltostuneita ja laikukkaita, ja aitauksen haju on huomattava vuodenajasta riippumatta.

Sisäänpääsy maksaa noin 1 000 jeniä. Alueella on myös kaneja, vuohia ja muutama hevonen, sekä Inarille omistettu pyhäkkö. Kettu on Inarin sanansaattaja, mikä on koko paikan alkuperäinen syy.

Perille pääsy vaatii suunnittelua. Shiroishi-Zaon luotijuna-asemalta on noin kaksikymmentä minuuttia taksilla, busseja on hyvin vähän, ja paluutaksi kannattaa sopia ennen sisään menoa.