Shiiban kylä

Japanilaisissa matkakirjoituksissa Shiiba mainitaan tavallisesti Shirakawa-gon ja Iyan rinnalla yhtenä Japanin kolmesta suuresta hikyo-paikasta. Nimitys on epävirallinen, joskin Miyazakin prefektuurin oma matkailusivusto käyttää sitä, ja maasto puoltaa sitä: Kyushun vuorten jyrkkiä laaksoja, joissa talot ovat siellä, minne rinne ne päästää. Kylän tarina on peräisin Shiiba-yama Yuraiki -kronikasta, joka koottiin Edo-kauden puolivälissä. Siinä Minamoto no Yoritomo lähettää Nasu Daihachiron tuhoamaan tänne piiloutuneet Heike-suvun eloonjääneet. Hän näkee heidän elävän niin köyhästi, että luopuu jahdista, opettaa heidät viljelemään ja rakastuu Taira no Kiyomorin jälkeläiseen, prinsessa Tsurutomiin. Kun hänet kutsutaan takaisin Kamakuraan, hän jättää raskaana olevan Tsurutomin kylään. Kansanlaulu Hietsuki-bushi kertoo tästä, joskin tuo säkeistö lisättiin lauluun vasta vuonna 1940. Matkailuyhdistyksen mukaan noin joka viides kyläläinen on yhä sukunimeltään Nasu. Kamishiiban Tsurutomi Yashiki, Nasun suvun talo, on pitkä maalaistalo, jonka huoneet ovat yhdessä rivissä. Se on rakennettu myöhäisellä Edo-kaudella ja on ollut tärkeä kulttuuriomaisuus vuodesta 1956. Viereinen Shiiban kansanperinteisten esittävien taiteiden museo esittelee kagura-rituaalitansseja, joita noin 26 kylänosaa esittää marras- ja joulukuussa pyhäkköjen juhlissa aamuun asti, kukin omalla tavallaan. Shiibassa harjoitetaan myös yhä kaskiviljelyä (yakihata): pieni metsäpalsta kaadetaan ja poltetaan, sitä viljellään neljä vuotta ja sen annetaan sitten kasvaa metsäksi vuosikymmenten ajan. Kylän mukaan menetelmä on säilynyt Japanissa vain täällä, ja se oli yksi syy, miksi Takachihogo-Shiibayaman alue nimettiin vuonna 2015 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n maailmanlaajuisesti merkittäväksi maatalousperintökohteeksi (GIAHS). Varaa ainakin yksi yö. Pelkkä ajomatka Hyugasta kestää lähes kaksi tuntia.