Rakan-ji Gohyaku Rakan

Omorin tieltä näkee toisella puolella temppelin hallin ja toisella matalan kallioseinän, jolle johtaa puron yli kivisiä kaarisiltoja. Kallio on syy tulla. Siihen on hakattu kolme luolaa: keskimmäisessä on kivinen Shakyamuni-kolmikko, ja kummassakin sivuluolassa on 250 pientä istuvaa arhatia, Buddhan oppilasta, riveissä hämärässä. Kaksia samanlaisia kasvoja ei ole. On pitkään sanottu, että riviä katsellessa löytää kasvot, jotka muistuttavat menetettyä vanhempaa tai lasta, ja jotkut tulevat yhä sen takia.

Temppelin mukaan sen pappi Getsukai Join lupautui hankkeeseen vuonna 1741 lohduttaakseen niiden kaivosmiesten henkiä, joiden elämän työ Iwami Ginzanissa oli lyhentänyt, ja se valmistui vuonna 1766. Japanin kulttuuriasioiden virasto ajoittaa itse veistotyön vuosiin 1757–1766 ja kertoo, että sen rahoittivat shogunaattiin yhteydessä olleiden samuraiden ja kauppiaiden lahjoitukset ja että patsaat veisti Tsubouchin kivenhakkaajasuku paikallisesta Fukumitsu-tuffista. Temppelin mukaan patsaat ovat säilyneet hyvässä kunnossa, koska ne ovat kallion sisällä eivätkä ulkona. Luolat ovat yksi Iwami Ginzanin hopeakaivoksen ja sen kulttuurimaiseman 14 osasta, ja kohde merkittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2007.

Tien toisella puolella Rakan-ji-temppelin päähallin kattoon on maalattu lohikäärme, ja temppelialueella on Sanbyakusui-lähde. Nimi tulee siitä, että vettä kannettiin aikoinaan kaivokselle ja myytiin 300 monia kuormalta. Lähde on valittu Shimanen merkittävien lähdevesien joukkoon.

Käytännön asioita: arhat-luolissa ja päähallissa ei saa valokuvata, mikä on harmi, mutta tekee käynnistä rauhallisemman. 20–30 minuuttia riittää. Temppeli on Omorin reunalla, jonne autot joutuvat pysähtymään, joten se on helppo ensimmäinen tai viimeinen kohde kävelyllä Ryugenji Mabu -kaivoskäytävälle, jonne on jalan noin 45 minuuttia.