Nikko

Tästä paikasta on vanha sanonta: älä sano kekko, eli suurenmoinen, ennen kuin olet nähnyt Nikkon. Se on kerskaus, ja kaupunki on lunastanut sen neljäsataa vuotta.

Unescon listaus kattaa 103 rakennusta kolmella alueella. Tosho-gu, Tokugawa Ieyasun mausoleumi, on se jonka vuoksi kaikki tulevat, mutta kaksi muuta ovat yhtä arvokkaita. Rinno-jin Sanbutsudossa on kolme kahdeksanmetristä kullattua Buddhaa hämärässä salissa. Taiyuin, Ieyasun pojanpojan Iemitsun mausoleumi, on samaa veisto- ja kultatyyliä hieman pienemmässä mittakaavassa, porrasjakson päässä setrien alla, ja siellä käy ehkä kymmenesosa väestä.

Kaupungin yläpuolella tie nousee Irohazakaa, kahta yksisuuntaista serpentiinitietä joilla on yhteensä 48 hiuspinnekäännöstä, nimettynä vanhan tavumerkistön 48 merkin mukaan. Ylhäällä on Chuzenji-järvi, joka syntyi kun Nantai-vuoren purkaus patosi laakson, ja Kegonin putous, joka laskee 97 metriä ja jonka juurelle vie hissi näköalatasanteelle. Sen takana Senjogaharan suon yli kulkee pitkospuureitti, päästä päähän noin kaksi tuntia, ja se on alueen paras kävely.

Kaksi varoitusta. Ruskan aikainen ruuhka Irohazakalla on kuuluisa, ja lokakuun lopussa autot jonottavat tuntikausia; ota bussi aikaisin tai tule arkena. Ja Nikko on korkealla, joten täällä on useita asteita kylmempää kuin Tokiossa ja ylemmät tiet suljetaan talveksi.

Syö yubaa, kalvoa joka nousee kiehuvan soijamaidon pinnalle ja jota Nikkon temppelikeittiöt ovat tehneet vuosisatoja.

Asakusasta on kaksi tuntia Tobun pikajunalla.