Kimpu Shrine

Okusenbon-bussin päätepysäkki Okusenbon-guchi on keskellä metsää, ja viimeiset minuutit Kimpu-pyhäkölle noustaan jyrkkää polkua jalan. Yoshino-vuoren alempien rinteiden kauppojen ja väkijoukkojen jälkeen paikka tuntuu aivan toiselta: korkeita setrejä, koruton puinen sali ja usein ei ketään muuta.

Pyhäkkö on Kimpun, Yoshinosta etelään jatkuvien ’kultahuipun’ vuorten, suojelija, ja sen jumala on Kanayamahiko, metalleja kätkevien vuorten jumala. Perustamisaikaa ei tiedetä. Se mainitaan jo 900-luvun Engishiki-luettelossa merkittävien pyhäkköjen joukossa, ja Eiga Monogatari -kronikka kertoo Fujiwara no Michinagan vierailusta. Keskiajalta lähtien se oli Shugendon yamabushi-askeettien harjoituspaikka, ja sen alue luetaan osaksi Omine Okugake -reittiä, askeettien polkua, joka kulkee harjanteita pitkin etelään kohti Kumanoa. Siksi pyhäkkö on yksi Yoshinon ja Ominen kohteista Kiin vuoriston pyhien paikkojen ja pyhiinvaellusreittien maailmanperintökohteessa, joka merkittiin luetteloon vuonna 2004.

Polku laskeutuu hieman salin alapuolelle Yoshitsune Kakure-to -tornille. Kertomuksen mukaan veljensä Yoritomon jahtaama Minamoto no Yoshitsune piiloutui tähän torniin ja, kun hänet saarrettiin, potkaisi itsensä ulos katon läpi ja pakeni. Siksi tornia kutsutaan myös nimellä Kenuke no To, läpipotkaisun torni. Nykyinen rakennus on pieni neliömäinen torni kuorikatolla, ja se rakennettiin uudelleen Taisho-kauden alussa, joten kyse on tarinan paikasta eikä rakennuksesta, jossa hän piileskeli. Sitä katsotaan yleensä ulkopuolelta.

Paljon muuta ei kannata odottaa. Sali on pieni, eikä paikalla ole kauppaa, pysäköintipaikkaa tai mitään englanniksi. Matkan arvoiseksi paikan tekevät ympäristö ja paluumatka. Runoilija Saigyon majan paikalle Saigyo-aniin pääsee poikkeamalla syvemmälle metsään. Pääpolku laskeutuu Kakure-to-tornin ja Yoshino Mikumari -pyhäkön ohi pääkadulle, joten bussimatka ylös muuttuu pitkäksi alamäkiseksi iltapäiväksi. Tarkista bussipäivät ensin, sillä hiljaisempina aikoina bussi kulkee vain viikonloppuisin.