Ine

Noin 230 taloa seisoo viiden kilometrin rantaviivalla Inen lahdella pohjakerroksensa vedelle avautuen. Nämä ovat funaya-taloja: alempi taso oli talli kalastusveneelle, joka vedettiin merestä ylös puisia kiskoja pitkin, ja perhe asui sen yläpuolella. Tie kulkee talojen takana, joten maan puolelta ne näyttävät tavallisilta kylätaloilta ja veneestä katsottuna rakennusten muurilta joka kasvaa merestä.

Järjestely toimii vain lahden ansiosta. Ine avautuu pohjoiseen Japaninmerelle, joka ei ole rauhallinen meri, mutta lahtea suojaavat niemi ja sen suulla oleva Aoshiman saari, ja vuoroveden vaihtelu on täällä noin viisikymmentä senttimetriä. Missään muualla tällä rannikolla ei olisi voitu rakentaa näin.

Useimmat veneet ovat nykyään liian isoja talleihin ja ovat kiinni ulkona, joten pohjakerroksista on tullut työpajoja, varastoja ja kasvava määrä vierashuoneita. Osa funayoista ottaa yöpyjiä, ja se on paras tapa nähdä paikka: kiertoajeluveneet lopettavat myöhään iltapäivällä ja lahti hiljenee.

Muuten kannattaa ottaa katseluvene tai paikallisen kalastajan ajama meritaksi. Molemmat vievät vedelle, ja se on ainoa kulma josta kylä käy järkeen. Mustapyrstölokit seuraavat veneitä laiturilla myytävien evästen toivossa.

Kylästä tuli valtakunnallinen suojelualue vuonna 2005. Se on ensisijaisesti toimiva kalastajayhteisö, ja talojen väliset kujat ovat yksityistä tilaa.

Tänne pääsy vaatii vaivaa: noin tunti bussilla Amanohashidatesta, eikä rautatietä ole.