Kinosaki Onsen

Ajatus täällä on että koko kaupunki on yksi majatalo. Ryokanit ovat vierashuoneita, kadut käytäviä, ja niiden varrelle levittäytyneet seitsemän julkista kylpylää ovat kylpyhuoneita. Vieraille annetaan passi kaikkiin seitsemään, joskin jokin niistä on yleensä kiinni kunnostuksen vuoksi, he pukeutuvat majatalon yukataan ja puisiin geta-sandaaleihin ja viettävät illan kävellen niiden välillä. Getojen kopina kivikaduilla on se mistä kaupunki tunnetaan yhtä paljon kuin vedestä.

Lähteitä on käytetty 1 300 vuotta. Jokainen seitsemästä kylpylästä on erilainen: yksi on rakennettu luolaan, yhdessä on ulkoallas puiden alla, yksi on tyyliltään buddhalainen temppeli. Useimmat ehtivät kolmeen tai neljään yhden illan aikana. Älä yritä kaikkia seitsemää.

Kaupunki paloi ja sortui vuoden 1925 maanjäristyksessä ja rakennettiin uudelleen tietoisen linjan mukaan: kadut pidetään kapeina, pajut Otani-joen varrella säilytetään, ja kylpylät pidetään julkisina sen sijaan että hotellit rakentaisivat omansa. Tuo päätös on syy siihen että Kinosaki näyttää yhä tältä ja että kadut ovat illalla täynnä eivätkä tyhjiä.

Shiga Naoya tuli tänne vuonna 1913 toipumaan jäätyään junan alle ja kirjoitti novellin Kinosakissa, yhden modernin japanilaisen kirjallisuuden tunnetuimmista, pienten eläinten kuoleman katselemisesta. Paikalla on muistomerkki.

Rapukausi kestää marraskuun alusta maaliskuuhun ja on syy varata kuukausia etukäteen; Japaninmeren matsuba-rapu on se jonka ympärille majatalot rakentavat talviruokalistansa. Kiotosta on kaksi ja puoli tuntia pikajunalla.